Julkisesta taloudesta puhuttaessa välillä poliittisesti hämmennetään termejä ja muokataan ja omitaan niitä tukemaan omia tarkoitusperiä. Yksi sellainen hämmentävä viesti on sekoittaa menojen lisäykset ja tulevaisuusinvestoinnit. Miksi tämä on tärkeä asia?

Investointien hyötyjen arviointi on hyvin tärkeää. Kunnissa ei olla kovin hyviä keskustelemaan ja perustelemaan investointeja ylipäätään. Myös vaihtoehtoiskustannusten ja takaisinmaksuajan tai tuotto-olettaman laskeminen on aika vaatimatonta. Päättäjät mieltävät melko usein investoinnin lähestulkoon pelkkänä menona. Kuitenkin investoinneilla on aina joku tuotto-olettama. Se joko tuottaa suoraa tuloa, kuten vaikka rakentamisaikaisia verotuloja, yksityisiä investointeja, jotka luovat aluetalouteen dynamiikkaa, maankäyttömaksuja ja maanarvon nousua, asuntojen hintojen nousua, parempaa toiminnallisuutta tai pienempiä käyttömenoja.

Otan pari esimerkkiä. Varissuolla on monta pientä ja huonokuntoista päiväkotia. Korvaamalla ne investoimalla yhteen suurempaan päiväkotiin saavutetaan monia asioita. Pieni päiväkoti on henkilökunnan näkökulmasta haavoittuvainen ja mm. yllättäviä sairaspoissaoloja on vaikea saada paikattua. Suuremmassa päiväkodissa henkilöstöjärjestelyt ovat helpompia ja siellä on tarjolla parempaa kollegiaallista tukea. Vanhoissa, pienissä tiloissa siivous- ja kiinteistökustannukset nousevat korkeiksi ja työtä pitää järjestellä aikataulujen puitteissa eri osoitteisiin. Isommassa yksikössä tällaisten kustannusten tehostaminen on helpompaa ja uudet tilat ovat energiatehokkaita, toiminnallisesti nykyiseen tapaan toimia sopivampia ja usein esimerkiksi helpommin siivottavia. Tällaisella investoinnilla pystymme pienentämään käyttömenoja, saamaan toiminnasta järkevämpää ja paremmin suunniteltua sekä tukemaan henkilöstön työtä. Samaan aikaan rahoitustilanne kaupungille on tällä hetkellä sellainen, että saamme rahoituksen käytännössä ilman lisäkustannusta, jolloin kaikki käyttötaloushyödyt tulevat suoraan kaupungin menopuolta keventämään.

Tällaisen investoinnin hyödyn voi laskea suoraan hyödyksi euroina.

Toinen esimerkki on toriparkkipäätös, jossa kaupunki mahdollisti yksityisen toriparkin rakentamisen ja investoi itse torin pintaan, infraan ja paviljonkeihin. Päätöksen myötä lähikortteleissa käynnistyi yksityisiä investointeja jopa satojen miljoonien eurojen edestä. Ne kaikki synnyttävät suoraan ja välillisesti kaupungille verotuloja taloudellisen toimeliaisuuden kautta. Sitä ei voida suoraan laskea rahaksi, mutta arvioita pitäisi pystyä paremmin tekemään.

Myös Ratapihan alueeseen investoiminen on järkevää, jos koko muu hanke lähtee sen ansiosta liikkeelle ja saamme syntymään yksityisiä investointeja, lisääntynyttä matkailua ja lisää kiinnostavaa kaupunkiasumista, jotka näkyvät suoraan ja välillisesti jälleen kaupungin verotuloissa. Verotuloilla taas rahoitamme kaikille tärkeitä palveluita.

Kaikki investoinnit eivät ole fiksuja tai onnistuneita. Sellaisia investointeja, kuten Logomon silta, ei pidä tehdä. Sille ei ole laskettavissa mitään sellaista tuotto-odottamaa, jota ei hiukan vaatimattomampi, selkeämpi ja halvemmalla toteutettu malli olisi voinut tarjota.