Suomen tulevaisuus rakentuu osaamiselle. Tämän vahvistavat viimeisimmät PISA-tulokset, jotka ovat hälyttävän selvä signaali: Suomen nuorten perustaidot lukemisessa ja matematiikassa ovat heikentyneet.
Myös koulutustasomme on laskenut muihin maihin verrattuna. Viimeisimmän OECD:n Education at a Glance 2024 -raportin mukaan Suomen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten (25–34-vuotiaat) osuus on selvästi alle OECD-keskiarvon. Erityisen huolestuttavaa on, että 10 prosenttia suomalaisista nuorista aikuisista jää kokonaan ilman toisen asteen tutkintoa – vaikka tämä on alle OECD:n keskiarvon, se on edelleen liian korkea yhteiskunnalle, joka pyrkii osaamisperusteiseen tulevaisuuteen.
Yhä useampi nuori valmistuu peruskoulusta ilman riittäviä taitoja, jolloin heillä ei ole mahdollisuutta valita itse omaa opintietään kyvykkyytensä pohjalta, vaan joutuvat ottamaan vastaan koulutuspaikan, johon heidän opitut taitonsa riittävät. Tällöin olemme yhteiskuntana pettäneet nuorille annetun lupauksen laadukkaasta perusopetuksesta, joka avaa ovet koulutukseen, tulevaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan.
Peruskoulun pitää olla paikka, jossa jokainen nuori saa tarvittavat opit ja taidot tulevaisuuden rakentamiseen. Ongelmana ei ole pelkästään yksilön mahdollisuuksien kaventuminen, vaan koko yhteiskunnan menettämä potentiaali. Kun perustaidot eivät ole kunnossa, yksilön tragedian lisäksi myös kansantaloudellinen tappio on mittava.
Osaamisen vahvistaminen ei kuitenkaan voi perustua pelkästään mittareihin ja rakenteisiin. Meidän on tunnistettava hyvinvoinnin keskeinen rooli oppimisessa. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä – nuoren kokemus turvallisuudesta, kuuluvuudesta ja tuesta vaikuttaa suoraan oppimistuloksiin. Mielenterveyden haasteet, koulu-uupumus ja yksinäisyys ovat esteitä, jotka vaarantavat koulutuspolkujen tasa-arvoisuuden. Koulun on oltava paikka, jossa nuori saa kasvaa paitsi oppijana, myös ihmisenä.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi ei voida turvautua vanhentuneisiin keinoihin; tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja konkreettisia toimia. Suomi on edelleen tunnettu koulutusjärjestelmänsä laadusta ja innovaatioista, mutta nyt on aika katsoa tulevaisuuteen entistä kunnianhimoisemmin.
Ehdotan, että pääministeri Petteri Orpo perustaa kansallisen koulutuskomitean. Laajan komiteatyön kautta on mahdollista sitouttaa puolueet parlamentaarisesti etsimään ennakkoluulottomasti tulevaisuuden ratkaisuja parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Kuten IB:n pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi haastattelussaan: Maailman muuttuessa nopeasti meidän on ymmärrettävä, mitä taitoja ja kyvykkyyksiä uudelle sukupolvelle pitää opettaa ja miten ne siirretään startegioista luokkahuoneisiin.
Korkean tason laaja komiteatyö voisi olla avain onnistuneisiin uudistuksiin. Sen puitteissa tulee luoda osaamisen visio Suomelle ja tunnistaa ne keinot, taidot ja kyvykkyydet, joilla palautamme Suomen osaamisen maailman huipulle. Pelkkä visio ei kuitenkaan vielä riitä, vaan se on tehtävä myös todeksi. Aihe on niin tärkeä, että se ansaitsee myös laajan yhteiskunnallisen keskustelun, johon osallistuvat niin nuoret itse, eri alojen asiantuntijat kuin elinkeinoelämäkin.
On rohkaisevaa, että suomalaiset tytöt ovat jo nyt PISA-tutkimuksissa maailman huippua luovassa ongelmanratkaisussa. OECD:n mukaan suomalaiset naiset myös suorittavat korkea-asteen tutkintoja miehiä useammin. Tämä osoittaa, että potentiaalia uudistuksiin löytyy. Meidän on onnistuttava siinä, että jokainen nuori voi koulutiensä päätteeksi katsoa tulevaisuuteen rohkeasti ja nähdä siellä mahdollisuuksia, ei esteitä. Se vaatii meiltä kaikilta sitoutumista – politiikkaa tekeviltä, opettajilta, vanhemmilta ja yhteiskunnan jokaiselta jäseneltä.
Osaamisen kehittäminen ja koulutustason nosto eivät ole pelkästään investointeja tulevaisuuteen, ne ovat välttämättömyyksiä. Meidän on toimittava nyt, jotta Suomi voi jatkossakin olla yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus rakentaa omaa tulevaisuuttaan – omaan osaamiseensa luottaen.
Samalla on tärkeää nähdä, että osaamisen kehittäminen ei pääty nuoruuteen. Osaamisen uudistaminen on keskeinen vastaus tekoälyn mahdollistamaan yhteiskunnan nopeaan murrokseen. Meidän on varmistettava, että aikuisilla on mahdollisuuksia päivittää osaamistaan, kouluttautua uudelleen ja vastata muuttuviin työelämän tarpeisiin. Tämä ei ole vain työmarkkinakysymys, vaan myös osallisuuden ja hyvinvoinnin kysymys. Osaava yhteiskunta on yhteiskunta, jossa oppiminen on jatkuvaa ja saavutettavaa läpi elämän.
Suomen jääminen jälkeen talouskasvussa verrattuna eurooppalaisiin ja pohjoismaisiin verrokkeihimme herättää huolta. Kykymme ratkoa osaamisen haasteet vaikuttaa konkreettisesti Suomen talouden kykyyn uudistua, kansakuntamme kyvykkyyteen nostaa TKI-rahoitus 4 %:iin BKT:sta ja luoda ympäristö, jossa syntyy uusia ja uudenlaisia työpaikkoja, investointeja ja kasvuhakuista yrittäjyyttä.
Osaaminen on perusta kestävälle talouskasvulle, uusien mahdollisuuksien tunnistamiselle ja innovaatioiden kaupallistamiselle. Jokainen näistä elementeistä on sidoksissa osaamiseen – ilman sitä emme kykene hyödyntämään uusia mahdollisuuksia tai vastaamaan globaalin markkinan haasteisiin.
Suomen hallitus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen nostaa tutkimus- ja kehitysinvestointien osuus 4 prosenttiin BKT:sta. Tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista ilman merkittävää panostusta osaajien koulutukseen. Tarvitsemme huomattavan määrän uusia tutkijoita, insinöörejä ja muita asiantuntijoita, jotka voivat tuoda tietotaitonsa käytäntöön ja edistää innovaatioita. OECD:n mukaan Suomi sijoittaa koulutukseen suhteellisesti enemmän kuin useat muut maat, mutta tämä etumatka ei enää yksin riitä. Tarvitsemme vaikuttavuutta, joka näkyy oppimistuloksissa ja työelämävalmiuksissa.
Osaaminen on paljon enemmän kuin pelkkä koulutuksen tulos; se on perusta, jolle rakennamme tulevaisuuden Suomea. Jos haluamme säilyttää asemamme kilpailukykyisenä, innovatiivisena ja taloudellisesti vakaana maana, meidän on investoitava osaamiseen nyt enemmän kuin koskaan. Tämä on investointi, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti, vahvistaen yhteiskuntaamme kokonaisuutena ja turvaten tulevaisuuden sukupolvien hyvinvoinnin. Tässä kaupunkien rooli on aivan avainasemassa.
Comments